SADDUKEALAISET

 

KUVIA USKONTOON

LINKKEJÄ

UUDEN TESTAMENTIN SYNTYTAUSTA

 

 

 

 

 

Kuka on kelvollinen suorittamaan Jerusalemin temppelin palvelukset?

Tuhotun Salomonen temppelin paikalle rakennettiin vuonna 515 eKr  uusi temppeli, jonka ympärille haluttiin keskittää koko uskonnollinen elämä. Mooseksen lain mukaan vain Aaronin sukulinjasta periytyneet miehet olivat tähän tehtävään kelvollisia. Tällä perusteella uuden temppelin papisto valittiin ylhäisistä Aaronin jälkeläisistä. Papit toimittivat uhripalveluja ja olivat jäseninä temppelineuvostossa.  Koska maa oli menettänyt itsenäisyytensä ja kuului nyt osaksi Persiaa, annettiin korkeimmalle papistolle myös valtiollisia tehtäviä, joten heidän valta-asemansa korostui tämän johdosta lisää. Tällaisesta vaurastuneesta ja myös koulutetusta yläluokasta muodostui saddukealaisten ryhmä.

 

 

Oppi

Saddukeukset pitivät tarkasti kiinni Mooseksen laista, joka tarkoitti heille Jumalan tahtoa . He eivät voineet hyväksyä kuin kirjoitetun lain, ei suullisena kulkevaa lakia ja sen tulkintaa, kuten fariseukset. Vaikka he olivat opillisesti konservatiiveja, suhtautuivat he kuitenkin hellenistisen kulttuurin mukanaan tuomiin uusiin asioihin: teatteriin ja urheilukilpailuihin myönteisesti.. He eivät pelänneet uusia asioita ja kansan sulautumista uuteen kulttuuriin, jos vain temppelipalvelukset suoritettiin lain vaatimalla tavalla. He myötäilivät mielellään Rooman valtaa, jos saivat vastapalvelukseksi sen tuen temppelikultille.

Kysymys ruumiin ylösnousemuksesta erotti heidät myös fariseuksista. Heidän opissaan keskityttiin tämänpuoleisiin asioihin. Jos ihminen teki väärin, sai hän kärsiä rangasituksensa jo tässä maailmassa.

Saddukeukset hävisivät samalla, kun Jerusalemin temppeli hävitettiin 74jKr. Heidän oppinsa ja toimintansa oli niin temppelikeskeistä, ettei heidän ryhmällään ollut enää minkäänlaisia toimintaedellytyksiä.

 

Lähteet: https://tampereenseurakunnat.fi/sivustot/etsikko/tarinoita/jeesuksen_ajan_juutalaiset/luku_ii_saddukeukset.24018.blog

             Clarke, Peter: Maailman uskonnot sivu 27