KUVIA USKONTOON

BUDDHALAISUUS

 

 

Kartta : Lumbini, Buddhan syntymäpaikka
   

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

              

 

 

 

SIDDHARTHA GAUTAMA 

 563-483 eKr.                

SYNTYMÄ

Kertomuksen Siddhartha Gautaman elämästä voisi aloittaa, kuten sadut alkavat, olipa kerran prinssi. Siiddharthan elämä alkaa Pohjois-Intiassa pienessä Kapilavastun kaupungissa Sakyan kuningaskunnassa. Oikeastaan hänen syntymäänsä liittyvän myyttisen kertomuksen mukaan, hän syntyi Lumbinin lehdossa, koska ajan tavan mukaan synnytyksen olisi pitänyt tapahtua äidin kotipaikalla, joka oli Kolyan maa. Isä kuningas Suddhodana oli lähettänyt vaimonsa entiseen kotiinsa  synnyttämään. Kuningatar  halusi matkalla pysähtyä Lumbinin lehdossa  ihailemassa kukkia ja puita. Kuten tavallista ,suurien uskonnollisten johtajien syntymään liittyy epätavallinen sikiäminen.Valkoinen norsu oli tunkeutunut kuningattaren unessa häneen ja siitä yhdeksän kuukauden kuluttua synnytys tapahtui. Kertomusten mukaan äiti kuoli seitsemän päivän kuluttua, sillä naisella, joka on synnyttänyt Buddhan/valaistuneen ei ole muuta tarkoitusta enää elämälleen.   

 

Prinssin syntymäjuhlaan kutsuttiin ennustajat. Tutkittuaan prinssin ruumiista syntymämerkkejä he totesivat :"Prinssillä on kaksi mahdollisuutta. Hänestä tulee suuri maallinen valtias tai suuri uskonnollinen johtaja, joka valloittaa koko maailman." Hänestä tulisi uskonnollinen johtaja, pyhä mies (saddhu), jos hän näkisi neljässä eri olotilassa olevat ihmiset: vanhuksen, sairaan, kuolleen ja saddhun.

Kuningas päätti rakentaa linnansa ympärille korkeat muurit, ettei poika voisi kohdata todellista maailmaa. hän yritti viihdyttää Siddharthaa kaikin mahdollisin keinoin. Linnaan hankittiin lemmikkieläimiä  pienelle Siddharhalle. Hän kiintyi syvästi hevoseensa  Kanthakaan. Kun prinssistä kasvoi nuori mies, linnassa vietettiin hauskoja juhlia. Isä rakensi pojalleen eri palatsit talvea ja kesää varten. Puolisoksi valittiin kaunis Siddharthan serkku prinsessa Yasodhara

Kuitenkin, huolimatta tästä hauskasta ja mukavasta elämästä, Siddhartha ei ollut tyytyväinen, häntä kyllästytti turvallisten muurien sisällä. Hän pyysi henkilökohtaista palvelijaansa Channaa viemään hänet kaupunkiin. Ennusmerkkien kohtaaminen tapahtui vääjäämättä.

NELJÄ  ENNUSMERKKIÄ

Prinssin vaunuja vetivät upeat valkoiset hevoset. Kun Siddhartha näki sairaan istuvan maassa, hän ihmetteli palvelijalleen noin kärsivän näköistä ihmistä. Palvelija selitti outoa näkyä: "tässä on sairas ihminen, ei sen kummempaa."  Siddhartha kyseli, oliko sairastuminen kovin yleistäkin, johon palvelja vastasi sen olevan. "Mutta en kai minä voi sairastua?" kysyi Siddhartha. "Kyllä sinäkin voit, " vastasi Channa.

Samat kysymykset toistuivat vanhuksen ja kuolleen kohdalla. Siddharha oli järkyttynyt nähdessään nyt ensimmäisen kerran elämässään kärsimystä ihmisten kasvoilta. Maailma oli siis täynnä kärsimystä, jolta isä oli halunnut hänen säästyvän.

Kun he kohtasivat neljännen ennusmerkin: pyhän miehen/ saddhun, Siddhartha näki hänestä syvän rauhan vaikka hän oli kärsimyksen keskellä.

Siddhartha palasi vielä linnaan, mutta ymmärsi, ettei hän voinut siellä päästä ymmärtämään, miksi oikeassa maailmassa oli niin paljon kärsimystä Kun hän oli päättänyt lähdöstään, hänelle kerrottiin, että hänestä oli tullut pienen pojan isä. Tämäkään ei saanut häntä perumaan lähtöpäätöstään. "Jos voin selvittää, mistä maailman kärsimys johtuu, minusta on paljon enemmän hyötyä isälleni, pojalleni ja koko maailmalle." Vain selvittämällä syyn kärsimykseen, se voidaan poistaa. Samoin kuin lääkärin tulee selvittää taudin syy, vasta sitten se voidaan parantaa

Siddhartha pyysi Channaa valjastamaan hänen rakkaan hevosensa Kanthagan matkalle. Hän halusi etsiä saddhut käsiinsä ja pyytää heiltä opastusta, miten kärsimys voidaan poistaa maailmasta, mistä kärsimys johtuu. Hän halusi kauas linnasta, sinne, missä kukaan ei enää voisi tuntea häntä. Kun he olivat tarpeeksi pitkällä

Siddhartha leikkasi upean prinssin tukkansa yhdellä miekan sivalluksella, antoi palmikon ja hienot vaatteensa Channalle, joka olisi halunnut seurata isäntäänsä vielä eteen päin. Siihen Siddhartha ei antanut lupaa. Kun eron hetki oli tullut, hänen rakas hevosensakin ymmärsi ja tunsi tilanteen surullisuuden. Silloin Kanthakankin kerrotaan vuodattaneen kyyneliä.

Siddhartha kääntyi ja jätti heidät palaamaan takaisin linnaan. Hän itse lähti etsimään saddhuja, joilta voisi saada neuvoja kysymyksiinsä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

ASKEETIN ELÄMÄÄ

Siddhartha löysi saddhut metsästä. Nämä miehet uskoivat saavuttavansa kaikkiallisen tietoisuuden tilan -valaistumisen , askeesin  kaikista aistinautinnoista luopumisen tekniikalla. He eivät syöneet,  juoneet, eivätkä nukkuneet kunnolla. He jopa kiduttivat erilaisilla menetelmillä ruumistaan.

Siddhartha noudatti heidän neuvojaan usean vuoden ajan, mutta ei löytänyt tietä valaistumiseen. Hän laihtui luurankomaiseksi ja oli jo vähällä kuolla. Nyt hän ymmärsi, ettei tämä ollut hänen tiensä, näin hän ei voisi löytää kaikkiallisen tietoisuuden tilaa, ei voisi ratkaista kärsimyksen arvoitusta. Hän jätti saddhut.

MIETISKELYN AVULLA BUDDHAKSI

Siddhartha päätti tehdä kokeen, oliko hänen luopumisensa askeettisesta elämästä ollut oikea. Hän meni joen rantaan , söi erään paimentytön hänelle tarjoaman aterian kupista, pesi kupin ja laski sen kulkemaan virtaan. Jos kuppi kääntyisi vastavirtaan, olisi hänen ratkaisunsa oikea. Kuppi lipui suoraan kohti vastavirran pyörteitä. Ratkaisu oli oikea.

 

 

                                                    

 

                               

 

 

 

 

 

                         

Siddhartha istuutui bodhipuun alle , nykyisessä Bodh Gayassa, mietiskelyasentoon ja suuntasi katseensa kohti itää. Joidenkin kuvausten mukaan  hän vietti seitsemän päivää tässä aina syvenevässä transsitilassa, jossa hänen mielensä kohtasi samankaltaisia kiusauksia kuin Jeesuksella kerrotaan olleen erämaassa. Hän saavutti kaikkiallisen tietoisuuden tilan, valaistui, tuli Buddhaksi. Hän tiesi, ettei hänen tarvinnut enää jälleensyntyä tähän maailmaan.Hän oli 35-vuotias ja tiesi, mistä maailman kärsimys johtui ja miten se oli poistettavissa.

Buddha oli ymmärtänyt, etteivät mitkään äärimmäisyydet ihmisen elämässä olleet hänelle itselleen hyväksi: Hän oli kokenut äärimmäistä rikkautta prinssinä ja äärimmäistä köyhyyttä erakkona, askeettisuutta ja nautinnoissa elämistä. Keskitie  ja kohtuus olivat hänen uuden oivalluksensa mukaan parasta.

Näitä uusia löytöjään hän lähti levittämään eteen päin. Hänen ensimmäiset oppilaansa olivat hänen viisi erakkoystäväänsä. Hekin luopuivat asketismista ja liittyivät Buddhan seuraan. Hän piti heille ensimmäisen opetussaarnansa Saranathin Hirvipuistossa Varanasin ulkopuolella, josta on käytetty nimeä "opin pyörä". Ensimmäinen buddhalainen munkkiyhteisö -sangha- oli syntynyt.

Buddha kiersi ympäri Intiaa opettamassa ja sanghaan liittyneiden joukko kasvoi. Myös naisia otettiin sanghan jäseniksi, sillä Buddha myönsi, että hekin voivat saavuttaa valaistumisen, kun heille annetaan opetusta. Hänen opetustyönsä kesti noin 45 vuotta

. Kun hän oli yli kahdeksankymmentävuotias,  hän tunsi voimiensa ehtyvän. Silloin hän pyysi oppilaansa luokseen.He valmistivat huonovointiselle mestarilleen vuoteen. Buddhan viimeiset sanat olivat:" Sen, joka on saanut muodon, tulee jälleen hajaantua.

  -Ponnistelkaa rehellisesti (saavuttaaksenne täydellisyyden).".  

Buddha siirtyi nirvanaan.

Oppilaat polttivat hänen ruumiinsa ja jakoivat tuhkat kahdeksaan osaan, joita säilytetään niitä varten rakennetuissa  rakennuksissa, stupissa eli pagodeissa..Valitettavasti yksikään näistä alkuperäisistä rakennuksista ei ole säilynyt.

 

 

 

 

Kuvat: Wikipedia Commons