SHINTOLAISUUDEN SYNTY JA KEHITYSVAIHEITA

 

 

Asuinalue Torossa 300-luku eKr.      Wikimedia Commons pubic domain

 

Shintolaisuus (jumalien ja henkien tie) on Japanin vanhin uskonto. Sen alkuperä on Japanissa, muut Japanin merkittävät uskonnot ovat tulleet muualta. Nykyistä shintolaisuutta ei voida kuitenkaan ymmärtää tuntematta esim. buddhalaisuutta, sillä se on niin tiiviisti kietoutunut shintolaisuuteen kiinni.

 

ENNEN BUDDHALAISUUDEN TULOA

Ennen buddhalaisuuden tuloa maahan 500-luvun puolivälissä shintolaisuus oli luonteeltaan tyypillinen animistinen uskonto. Tämä merkitsee luonnon(henkien) ja esi-isien palvontaa. Vuoret, järvet ,joet tulivat pyhiksi paikoiksi, koska ne miellettiin jumalien asuinsijoiksi tai jumaluuksien fyysisiksi hahmoiksi. Nämä piirteet ovat edelleenkin näkyvissä shintolaisuudessa.

Yayoi-kaudelta, joka alkoi noin 300 eKr. on pystytty rekonstruoimaan Torossa, Shzuokassa tämän kauden asuinalue. Näissä tutkimuksissa on saatu tietoa myös tuon ajan uskonnosta: "Kauden uskonto perustui  shamanismiin ja keskittyi hedelmällisyyteen, puhtauteen ja kuolemanpelkoon. "

 

Buddha Amida Kuva: Tuula Granlund

Puhdistautumisseremonia Kuva: Tuula Granlund

Hiroshima     Kuva: Tuula Granlund

 

BUDDHALAISUUDEN TULON JÄLKEEN

Vasta buddhalaisuuden tulo maahan loi tarpeen selkeyttää, mitä shintolaisuus on erotuksena buddhalaisuudesta.

Japanissa buddhalaisuus kehittyi uuteen uomaan shintolaisuuden kanssa. Välillä buddhalaisuus hallitsi shintolaisuutta vuosisatojen ajan. Buddhalaisuus ei kuitenkaan pystynyt missään vaiheessa sammuttamaan shintolaisuutta.

 

Kansanuskonnossa tapahtui merkittäviä muutoksia 700-luvulla

Usko suojelusjumaliin ja heidän shamaaneihinsa vaihtui uskoon, että henget ja kamit ovat periaatteessa olemukseltaan pahoja ja tästä syystä shamaanien taidot pahuuden estämiseksi ovat tarpeellisia. Tältä pohjalta  syntyi 800-900-luvulla erilaisia noituuden perinteitä, joista varsinkin nembutsu-niminen suunta sai paljon kannatusta. Tässä suunnassa rukoillaan buddha Amidaa, jotta hän suojelisi ihmisiä pahoilta hengiltä. Näin buddhalaisuus on siis kietoutunut esimerkiksi tässä suunnassa shintolaiseen perinteeseen.

700-luvulta lähtien alkoi syntyä pyhäkkö-temppeleitä, siis shintopyhäkköjä, joissa buddhalaiset munkit resitoivat sutria shintolaisille kameille.    

1300-luvulla Muromachi-kaudella

syntyi joissakin piireissä ajatus  (yoshidasshintolaisuus) yhdistää kaikki kolme Japanin merkittävää uskontoa yhdeksi: Tämän opin mukaisesti "dharman hedelmä ja kukka ovat buddhalaisuutta, oksat ja lehdet kungfutselaisuutta, ja sen runko ja juuret ovat shintolaisuutta.

Wataraishintolaisuus eli iseshintolaisuus  1200-1300-luvulla

Liike oli ensimmäinen vastareaktio budhalaisuuteen sulautumista vastaan. Liikkeen aloitti Isessä toimiva pappi Watarai Hän halusi tuoda kansan lähemmäksi shintolaisuutta ja antoi ennen vain papeille kuuluneen puhdistautumisseremonian tavalliselle kansalle. Watarai selitti puhdistautumisen olevan alkuperäistä valaistumista . Kun ihmiset kävivät Isessä he voivat itse suorittaa "itsepuhdistautumisseremonian", joka oli tie valaistumiseen.

1700-luku, shintolaisuuden renessanssi

 1700-luvulla alettiin esittää vaatimuksia shintolaisuuden paluusta sen alkulähteille. Taustalla oli pitkä rauhan aika, jolloin oli muutakin ajateltavaa kuin sotiminen. Nyt alettiin kerätä vanhoja käsikirjoituksia ja niiden pohjalta muodostettiin käsityksiä kamien alkuperäisestä olemuksesta. Filosofointi johti buddhalaisten ja kungfutselaisten elementtien tuomitsemiseen ja erottamiseen puhtaasta shintolaisuudesta. Lisäilmiönä tämä johti kaiken vieraan, muualta tulleen tuomitsemiseen ja ilmiö alkoi saada  nationalistisia piirteitä.

  Meiji-restauraatio 1800-luvun puolivälissä

Tänä kautena yritettiin shintolaisuus irrottaa buddhalaisuudesta. Toimet olivat jopa agressiivisia. Kaiken tarkoituksena oli tehdä shintolaisuudesta valtionuskonto ja Japanin keisarista jumala.

Toisen maailmansodan jälkeen

Shintolaisuuden muutosvaatimukset esittivät nyt sodan voittajat eli Yhdysvaltojen  miehitysjoukot. Keisarin oli  ilmoitettava radiopuheessaan kansalle, ettei hän ollut kami. Tällä ilmoituksella oli suuri vaikutus kaikkiin shintolaisuuden muotoihin..

Miehitysjoukot lähtivät Japanista 1952, minkä jälkeen shintolaisuus on voinut uudistua omilla ehdoillaan.

 

 

 

Lähteet: Hattstein Markus: Maailman suuren uskonnot 1997 sivut: 48-49
         Jordan Michael : Itämaista viisautta  2000 sivut: 188-189
         Vesterinen Ilmari: Shintolaisuus 2012 sivut:60-64, 66-71