PAPYRUS
Varhaisimmat Raamatun tekstit on kirjoitettu papyrukselle. Tätä kirjoitusmateriaalia käytettiin yhteensä 4000 vuotta.
Papyrusta kasvaa jonkin verran edelleenkin Egyptissä, Niilin pohjoisosien rannoilla. Muinaisessa Egyptissä sitä käytettiin monipuolisesti hyötykasvina. Sen varresta saatiin majojen ja veneiden rakennusainetta, mattoja, sandaaleja, koreja. Kukinnoilla voitiin koristella koteja, temppeleitä ja hautoja. Varren ytimestä otettiin lääkeaineita. Juurakkoa käytettiin ruokana .
Muinaisessa Egyptissä papyruksen vienti oli valtion yksinoikeus. Ensimmäiset tiedot papyruksen valmistuksesta ovat vasta vuosilta 22-29 jKr.
Papyruksen valmistus
Kun kasvi oli irrotettu vedestä ,siitä poistettiin kuori. Varren ydinosa leikattiin pystysuoraan ohuiksi noin 2 cm levyisiksi suikaleiksi, jotka asetettiin sileälle alustalla vierekkäin. Toinen kerros suikaleita asetettiin poikittain edellisten päälle. Tämän jälkeen suikaleita hakattiin nuijalla ja kaulittiin kuivaksi. Valmistuksessa ei tarvittu lainkaan liimaa, koska papyruksen ydin sisälsi itse liimaavaa ainetta.
Arkit voitiin liittää toisiinsa sivuista liimaamalla. Tällä tavoin voitiin tehdä jopa 40 metriä pitkiä papyruskääröjä. Teksti kirjoitettiin käärön sisäpinnalle, koska siellä suikaleet olivat vaakasuorassa.
Nykyäänkin Egyptissä valmistetaan vielä papyrusta, lähinnä vain turisteille näytteeksi ja matkamuistoiksi.
Tekstilähteenä käytetty: Marjatta Lassigin kirjoitusta Helsingin Sanomissa 19.11. 1983