top of page

                LUONNONUSKONTOJEN - OMINAISPIIRTEITÄ              VARHAISKANTAISTEN, KIRJOITUKSETTOMIEN KULTTUURIEN USKONNOT

 

EI OMAA PYHÄÄ KIRJAA

Luonnonuskonnoiksi kutsutaan uskontoja, joilla ei ole omaa pyhää kirjaa. Nämä uskonnot ovat syntyneet jo ennen kirjoitustaidon keksimistä ja ovat säilyttäneet useinkin maantieteellisesti syrjäisen asemansa vuoksi yhteytensä teknisesti korkeampiin kulttuureihin kaukaisena. Nykyään eläviä tunnetuimpia alkuperäiskansoja ovat Australian aboriginalit, Pohjois-Amerikan Navajo-intiaanit, Siperian alkuperäiskansat ja Afrikan bushmannit,   Kanadan inuitit  ja Uuden -Seelannin maorit. Muinaissuomalaisten uskonto oli myös luonnonuskonto. Luonnonuskonnot eivät ole kaikki samanlaisia ,vaan niiden uskomusperinne  ja tavat voivat olla hyvinkin erilaisia. Kuitenkin niillä on paljon yhteisiä piirteitä:

Suullinen perimätieto yhteisöllisyyden ylläpitävänä voimana

 Koska pyhiä tekstejä ei voitu luoda kirjallisesti, oli kaikki uskonnollinen perinneaineisto siirrettävä suullisesti eteenpäin  seuraavalle sukupolvelle ja säilytettävä muistissa. Suullisesta perinteestä muodostui  vähitellen runomuotoista, sillä sitä oli helpompi pitää muistissa ja palauttaa tarvittaessa mieleen.

RITUAALIT, RIITIT

Myyttien sisällön tuntemusta tarvittiin, kun haluttiin järjestää erilaisia rituaaleja. Jokaisessa yhteisössä oli tietäjä-shamaani, jolla oli yhteisön kunnioitus ja ehdoton auktoriteettiasema .Hän oli rituaalien erikoisasiantuntija ja niiden suorittaja. Näitä kaavamaisia toimintoja voitiin järjestää esim. jumalien tai henkien lepyttämiseksi, kiitokseksi hyvästä saaliista (uhrirituaaleja) tai kun perheeseen syntyi lapsi, nuoren siirtyminen lapsuudesta aikuisuuteen (initiaatio), mies ja nainen alkoivat elää pariskuntana tai kun joku kuoli. Viimeisiä kutsutaan siirtymäriiteiksi.   

Vuoden kiertoon liittyi varsinkin maanviljelyskulttuureissa paljon rituaaleja kylvötöiden alkaessa  ja sadonkorjuun yhteydessä (kalendaaririitit).

Rituaalien suorittamiseen tarvittiin yhteisöä ja yksilö tarvitsi suojakseen yhteisön. Kuolemakaan ei siirtänyt ihmistä pois yhteisön jäsenyydestä lopullisesti, vaan vainajan katsottiin seuraavan vielä tuonpuoleisesta oman sukunsa ja heimonsa elämää. Esi-isiä oli kohdeltava kunnioittavasti, mikä näkyi hautausrituaaleissa ja vainajan muistojuhlissa myöhemminkin. Vainajien mukaan hautaan saatettiin panna hyvinkin arvokkaita tarve-esineitä ja ruokaa tulevaa elämää varten. Näillä toimilla elossa olevat sukulaiset halusivat varmistaa myös oman onnensa . Jos vainaja ei ollut tyytyväinen kohteluunsa, hänen uskottiin aiheuttavan jotain pahaa.

MANA, YLILUONNOLLINEN VOIMA

Manalla, joka ymmärretään yliluonnolliseksi voimaksi, suojauduttiin pahoja yliluonnollisia voimia vastaan. Manaa voi olla määrätyissä paikoissa: erikoisissa kivissä, lähteissä, puissa, eläimissä , esim. suomalaisille karhu oli pyhä eläin. Heimopäälliköissä ja samaaneissa oli manaa, jonka voimalla he pystyivät parantamaan tai hallitsemaan , olemaan yhteydessä yliluonnollisten voimien kanssa. Suomalaisessa perinteessä sana väki on mana-käsitteen vastine. (väkipyörä, väellä ja voimalla). Jotkut uskovat edelleenkin amulettien tuovan hyvää onnea ja pitävät niitä mukanaan. Amuletti sisältää siis manaa. Ilman manaa ei voinut harjoittaa magiaa eli yliluonnollisten voimien pakottamista toimimaan halutulla tavalla. Magiaa tarvittiin moneen asiaan. Loitsuissakin oli manaa ja niitä voitiin käyttää kala- tai metsästysonnen saamiseen. Loitsuilla pidettiin pahat henget kurissa ja houkuteltiin onnea lähelle. Joskus  loitsuilla haluttiin  pahaa toisille, silloin puhutaan mustasta magiasta.

Ihmiset, eläimet tai paikat, joissa uskottiin olevan manaa, olivat  tabuja. Tabuun sisältyy myös pyhän läsnäolo. Jos joku oli tabu, siihen ei ollut lupa koskea, koska mana saattoi virrata pois ja  vahingoittaa koskijaa. Tabusäännön rikkojan oli suoritettava uhritoimitus itsensä ja heimonsa puolesta.

Ihminen on aina esittänyt kysymyksen: Miten maailma, ihmiset, kasvit ja eläimet ovat syntyneet? Miksi ukkonen jylisee, miksi aurinko paistaa? Alkuperäiskansoilla oli näihin vastauksensa. Tällaisia kertomuksia kutsutaan myyteiksi. Suomalainen myytti kertoi , että maailma oli syntynyt rikkoutuneesta sotkan munasta.

 

PANTEISTINEN JUMALAKÄSITYS

Jumaluuden uskotaan olevan persoonaton voima, joka esiintyy kaikkialla luonnossa. Intiaanien oli vaikeaa ymmärtää, että joku tahtoo omistaa maata . Luonnon sieluttaminen eli animismi oli  tyypillistä luonnonuskonnoissa. Intiaanit puhuivat äiti maasta, suomalaiset maaemosta. Erilaisilla luonnon paikoilla: kivillä, lähteillä, metsällä, tähdillä, ym. oli omat henkiolentonsa, jotka olivat todellisia näiden paikkojen omistajia eli haltijoita.

 

Luonnonuskontojen kannattajia on tällä hetkellä noin 370 miljoonaa eli 3,6 % maailman väestöstä.

KÄSITTEITÄ

bottom of page