Uuden testamentin kaanon (hyväksyttyjen kirjojen kokoelma)

​

 Kaanoniin hyväksytyt kirjat esim. evankeliumit pohjautuivat Jeesuksesta kertovaan perimätietoon, jota vähitellen alettiin noin 30-60 vuoden aikana tallentaa ja samalla muovata. Paavalin kirjoittamat kirjeet olivat alkuseurakunnalle tärkeitä jo hyvin varhaisessa vaiheessa.Ne pitivät pintansa usean vuosisadan ajan ja muodostivat evankeliumeiden kanssa kaanonin rungon.

Lopullinen kaanon muotoutui 400- lukuun mennessä. Tällöin sovittiin neljä kriteeriä kaanoniin hyväksymiselle:

​

1. Kirjoituksen tuli olla apostolista alkuperää eli apostolin tai hänen oppilaansa kirjoittama.

2. Tekstin tuli olla tunnettu ja käytössä ollut koko kristikunnan alueella.

3. Teksti ei saanut sisältää harhaoppeja.

4. Kaanoniin pääsi parhaiten kirjallisuus, joka voitiin liittää johonkin kaikkien tuntemaan kristilliseen keskukseen kuten Efeso tai Rooma.

​

Kieli

​

Hellenistisen maailman kieli oli kreikka. Uuden testamentin kieli on tuon ajan yleiskieltä koine kreikkaa.

​

Käsikirjoitukset

​

Ainottakaan alkuperäistä Uuden testamentin tekstiä ei ole säilynyt meidän ajallemme. Tekstit ( noin 5000 käsin kopioitua katkelmaa Uudesta testamentista )ovat siis kopioiden kopioita. Varhaisimmat koko Uuden testamentin tekstit ovat neljänneltä ja viidenneltä vuosisadalta ja sisältyvät seuraaviin koko Raamatun käsittäviin kreikankielisiin teoksiin:

​

Codex Vaticanus

Codex Sinaiticus

Codex Alexandrinus