.
SAUL TARSOLAINEN KÄÄNTYY KRISTITYKSI
Tarsos sijaitsee nykyisen Turkin alueella Vähässä-Aasiassa. Aikanaan se oli merkittävä kansainvälinen kauppakeskus : Idästä tuleva Silkkitie kulki Tarson kautta kohti Rooman markkinoita. Toinen kaupunkilaisten merkittävä elinkeino oli villan tuotantoon liittyvät ammatit. Kulttuurinen tausta oli hellenistinen, jonka monet tällä alueella asuvat juutalaisetkin olivat omaksuneet vaikka pitivätkin oman uskontonsa puhtausmääräyksineen ja synagogajumalanpalveluksineen. Kotona puhuttiin arameaa, mutta ulkopuolella kreikkaa.
Saul, kreikkalaiselta nimeltään Paulus syntyi ehkä 4-14 jKr. Tässä kaupungissa. Hänen isänsä oli rikastunut villasta kudotuilla teltoilla, joita tarvitsivat roomalaiset sotilaat sekä paimentolaiset. Hän pystyi ostamaan itselleen Rooman kansalaisoikeudet, jotka tulivat periytymään hänen pojalleenkin kuten myös teltantekijän ammatti. Rooman kansalaisoikeudet suojelivat Paavalia ja antoivat mahdollisuuden liikkua vapaasti Rooman valtakunnassa. Kreikan kielen taito ja hellenistisen kulttuurin tuntemus olivat avainasemassa, kun hän myöhemmin liikkui lähetysmatkoillaan Rooman valtakunnassa.
On oletettavaa, että juutalaisen tavan mukaan Paavali kävi Tarsossa synagogakoulua.
Nuoreksi mieheksi vartuttuaan hän lähti Jerusalemiin opiskelemaan juutalaista lakia rabbi Gamalielin johdolla. Tässä ympäristössä hänestä kehittyy kiivas fariseus. Hän pääsi sanhedrinin eli juutalaisen suuren neuvoston jäseneksi, joka sai säätää lakeja ja antaa rangaistuksia (ei kuitenkaan kuolemanrangaistusta)
Μέρη που ταξίδεψε ο Απόστολος Παύλος
Jerusalemissa alkoi olla suuri joukko kristittyjä, jotka eivät olleet alkuperältään juutalaisia (hellenistikristittyjä) . Juutalaiset eivätkä kaikki juutalaistaustaisetkaan kristityt voineet hyväksyä heitä, sillä nämä väheksyivät heidän mielestään juutalaista lakia ja temppelijumalanpalvelusta. Tällaisen joukon johtajana Stefanos kivitettiin, missä tilaisuudessa Paavali kertoo olleensa mukana.
Paavali oli saanut neuvostolta tehtäväkseen vainojen organisoinnin ja siksi hänet lähetettiin Damaskokseen, sillä monet hellenistikristityt olivat lähteneet Stefanoksen kivittämisen jälkeen etsimään turvaa
pohjoisemmasta, Syyrian Antiokiasta. Vaino ulotettiin Damaskokseen asti ja Paavalin piti tuoda Damaskoksen kristityt vangittuina Jerusalemiin.
Ο Ανανίας βαφτίζει τον Παύλο
Apostolien teoissa on värikäs kertomus Paavalin kokemuksesta Damaskoksen tiellä: Jeesus ilmestyi hänelle ja sanoi:"Saul, Saul, miksi vainoat minua?" Paavali sokaistui näystä ja hänen mukaansa lähteneet temppelivartioston miehet veivät hänet Damaskokseen, jossa hän sai näkönsä takaisin ja otti kristillisen kasteen.
Monet uskontopsykologit ovat yrittäneet selittää Paavalin sokaistumista monin eri tavoin. Varmaa on ,että vainotessaan kristittyjä hän on joutunut tutkimaan heidän uskontulkintaansa ja puntaroimaan sitä mielessään. Paavali kertoo itse Galatalaiskirjeessä näkynsä merkityksestä seuraavasti:"Mutta Jumala, joka jo äitini kohdusta oli valinnut minut ja armossaan kutsui minut työhönsä, näki hyväksi antaa Poikansa ilmestyä minulle , jotta lähtisin julistamaan vieraille kansoille sanomaa hänestä." Paavali kokee tämän kutsumusnäkynä työhön, jota hän tulee tekemään elämänsä loppuun asti. Hänestä tulee pakanoiden apostoli
PAKANOIDEN APOSTOLI
Nuori kristinusko, jos sellaista nimitystä vielä voi käyttää (tässä vaiheessa on vielä ehkä oikeampaa puhua juutalaisesta Jeesusta Messiaanaan pitävästä lahkosta, mutta on tullut tavaksi käyttää sanaa kristinusko, kristityt tässä vaiheessa) on saanut käyttöönsä monella tavalla sopivan persoonan. Paavali oli jo edellä mainittujen taitojensa ja kykyjensä lisäksi organisaattori, sitkeä, toimelias ja vaaroja pelkäämätön päämäärätietoinen mies. Hän oli kahden kulttuurin kansalainen, kaupunkilainen, oppinut rabbi,juutalaisen lain erikoistuntija, fariseus, teologi . Oliko hän leski vai naimaton, sitä tutkimus ei ole pystynyt selvittämään. Hänellä oli jokin sairaus. Itse hän antaa taudinmäärityksen: piikki lihassa. Mitä se oli, sitäkään emme tiedä.
Paavalin kääntymisen jälkeisestä ajasta ei tiedetä paljoa. Luukas kertoo: "Saul viipyi jonkin aikaa Damaskoksessa opetuslasten luona. Hän alkoi heti synagogissa julistaa, että Jeesus on Jumalan Poika."Juutalaiset nousevat häntä vastaan ja hän pelastuu pakenemalla korissa kaupunginmuurilta alas. Tämän jälkeen löytyy mainintoja, että hän olisi käynyt Arabiassa ja Jerusalemissa.
Kolmen vuoden kuluttua hän on Antiokiassa, jossa hän viipyy sikäläisen suurelta osin hellenistikristityn seurakunnan palveluksessa 14 vuotta (35-49).Täältä käsin hän teki Barnabaan kanssa ensimmäisen lähetysmatkan Kyprokselle ja Vähään- Aasiaan: Pergeen,Antiokiaan (Pisidia) Lystraan, Derbeen, Ikonioniin.
Ennen toista lähetysmatkaa vuonna 48 Paavali lähetetään Jerusalemiin apostolien kokoukseen, Tässä kokouksessa määritellään kristinuskon rajat suhteessa juutalaisuuteen. Avainkysymys on: Pitääkö ei-juutalaisten (lähinnä hellenistikristittyjen) noudattaa juutalaista lakia: ympärileikkaus, ruokasäädökset. Paavali asettuu hellenistikristittyjen puolelle ja hänen kantansa voitti. Raja oli vedetty ja seuraavilla lähetysmatkoillaan Vähässä-Aasiassa ja Kreikassa Paavali tiesi kristillistä teologiaa muotoillessaan ja julistaessaan, että hänellä oli apostolien tuki takanaan.Kristillinen sanoma kuului myös ei-juutalaisille.
Ο Παύλος κηρύττει στη Βέργια (Βέροια)
Paavalin lähetysmatkojen merkittävimpiä kohteita olivat Korintti Kreikassa, missä hän viipyi puolitoistavuotta. Täältä hän kirjoitti ensimmäisen kirjeensä: 1.kirje tessalonikalaisille noin vuonna 50. Toinen tärkeä kohde oli Vähän-Aasian rannikkokaupunki Efesos, missä hän viipyi kolme vuotta (52-55) Täältä hän matkusti pohjoisen, Makedonian kautta uudelleen Korinttiin.Hän suunnitteli vielä matkoja Roomaan, jonne kirjoitti jo siellä olevalle kristilliselle seurakunnalle kirjeen ja Espanjaan. Ennen näitä matkojaan hän halusi vielä käydä Jerusalemissa, jonka seurakunnalle hänellä oli lähetysseurakunniltaan keräämänsä avustuslahja.
Paavali piti yhteyttä perustamiinsa seurakuntiin kirjeitse
Θέατρο Εφέσου.
Jerusalemissa matkasuunnitelmat kuitenkin mutkistuivat. Juutalaiset saavat sen käsityksen, että Paavali on vienyt pakanan Jerusalemin temppeliin. Hänen kimppuunsa hyökätiin, mutta roomalainen sotaväenosasto tuli apuun. Paavali säilyi hengissä, mutta hänet vietiin Kesareaan tutkintavankeuteen.
Kului yli kaksi vuotta, jona aikana käskynhaltijat vaihtuivat. Toinen yritti kiristää rahaa, toinen antoi Paavalin Rooman kansalaisoikeudet omistavana henkilönä vedota keisariin oikeusasiassaan.
Näin Paavali lähetettiin vankilaivassa kohti Roomaa. Matkalla laiva haaksirikkoutui, mutta kaikki pelastuivat Maltan saarelle, mistä matkaa jatkettiin Syrakusan ja Regiumin kautta Puteoliin, mistä vangit saivat kulkea jalan kohti Roomaa.
Apostolien tekojen mukaan Paavali sai asua omassa vuokra-asunnossa, jossa hänellä oli vartiosotilas. Vankeus ei kuitenkaan estänyt häntä tapaamasta Rooman kristittyjä. Vankeutta kesti noin kahdeksan vuotta (56-64), jona aikana hän kirjoitti Filippiläiskirjeen ja Kirjeen Filemonille.
Ρωμαϊκή οδός
Kuningas Herodeksen palatsin rauniot Kesareassa.
MIKSI,MITEN, MISSÄ PAAVALI KUOLI?
Nero tuli Rooman keisariksi vuonna 54 jKr. Roomassa syttyi tuhoisa tulipalo, joka tuhosi kaupungista monia osia. Syntyi huhu, että keisari Nero olisi sytyttänyt tulipalon. Historiantutkijoiden piirissä asiasta ei ole vieläkään yksimielisyyttä, oliko asia näin.. Vaientaakseen huhut keisari syytti asiasta kristittyjä.
Apostoli Paavali on kuollut todennäköisesti tämän vainon yhteydessä vuonna 64. Monet kristityt ristiinnaulittiin ja pantiin valaisemaan soihtuina Neron puutarhajuhlia. Tuolloin hänen puutarhansa ja palatsinsa olivat Vaticanus-kukkulan alueella.
Koska apostoli Paavalilla oli Rooman kansalaisoikeudet, hänet mestattiin miekalla. Mestaus tapahtui perimätiedon mukaan Ostian tien varrella, paikassa, jossa on nykyään Tres Fontanes-kirkko. Edelleen perimätiedon mukaan Lucina-niminen kristitty nainen olisi haudannut hänet omaan puutarhaansa. Tällä paikalla on San Paolo fuori le muran kirkko. Arkeologit ovat löytäneet (2006) kirkon kryptasta sarkofagin, jossa on kirjoitus:" Paul Apostle Martyr" ja todenneet radiohiilimenetelmän avulla, että luut kuuluvat ensimmäisellä vuosisadalla eläneelle ihmiselle.
Φυλακή στη Ρώμη
Φυλακισμένος στη Ρώμη
APOSTOLI PAAVALIN MERKITYS
Paavalia voidaan pitää kristillisen teologian perustajana. Piispa Wille Riekkinen on osuvasti kutsunut häntä kuningasteologiksi. Paavali muotoili kirjeissään pelastusopin ja kristillisen etiikan perustukset. Uskonpuhdistaja Martti Luther omaksui häneltä vanhurskauttamisopin (=Miten ihmisestä tulee Jumalalle kelpaava)
Paavali on ollut kaikkien kristillisten kirkkojen tekemän lähetystyön uranuurtaja ja esikuva.
Hän kehitti kristinuskosta universaalin uskonnon, mikä edellytti juutalaisista tavoista irtautumista. Luultavasti ilman apostoli Paavalia kristinusko olisi jäänyt juutalaiseksi lahkoksi, jota tuskin olisi enää
olemassa.
Apostoli Paavalin hautapaikka Roomassa San Paolo fuori le mura
Patsaan jalustaan on kirjoitettu Paavalin 1.Korinttilaiskirjeen luku 13