Luonnonuskonnot Hindulaisuus Buddhalaisuus Taolaisuus Kungfutselaisuus Shintolaisuus Juutalaisuus Islam
LUONNONUSKONTOJEN - OMINAISPIIRTEITÄ VARHAISKANTAISTEN, KIRJOITUKSETTOMIEN KULTTUURIEN USKONNOT
SELLEL EI OLE PÜHA RAAMAT
Religioone, millel pole oma püha raamatut, nimetatakse loodusreligioonideks. Need religioonid tekkisid enne kirjaoskuse leiutamist ja on oma geograafilise kauguse tõttu sageli säilitanud side tehniliselt kõrgemate kultuuridega. Tuntumad tänapäeval elavad põlisrahvad on Austraalia aborigeenid, Põhja-Ameerika navahalased, Siberi põlisrahvad ja Aafrika bušmannid, Kanada inuitid ja Uus-Meremaa maoorid. Loomulik oli ka muinassoomlaste religioon religioon. Looduslikud religioonid pole kõik ühesugused, vaid nende religioossed traditsioonid ja harjumused võivad olla väga erinevad. Siiski on neil palju ühist:
Suuline pärimus kui kogukonna jõud
Kuna pühasid tekste kirjalikult luua ei saanud, tuli kogu religioosne materjal edasi anda suuliselt järgmisele põlvkonnale ja salvestatakse mällu. Sellest sai suuline traditsioon järk-järgult poeetiline, kuna seda oli lihtsam meelde jätta ja vajadusel meelde tuletada.
RITUAALID, RIITUSED
Erinevate rituaalide korraldamiseks oli vaja teadmisi müütide sisust. Igas kogukonnas oli kogukonna vastu lugupidav ja absoluutset autoriteeti omav tark šamaan , kes oli rituaalide spetsialist ja läbiviija. Neid skemaatilisi tegevusi võiks korraldada näiteks jumalate või vaimude rahustamiseks, hea saagi eest tänamiseks ( ohverdamisrituaalid ) või siis, kui perekonda sündis laps, noore inimese üleminek lapsepõlvest täiskasvanuikka , mees ja naine hakkas paarina elama või suri. Viimaseid nimetatakse üleminekuvaidlusteks.
Aasta tsükkel hõlmas külvi alustamisel palju rituaale, eriti põllukultuuride puhul ja seoses koristamisega ( kalendririitused ).
Rituaalid vajasid kogukonda ja üksikisik vajas kogukonda, et neid kaitsta. Isegi surm ei eemaldanud inimest jäädavalt kogukonna liikmeskonnast, kuid lahkunut peeti siiski oma perekonna ja hõimu elu jälgijaks. Esivanemaid tuli kohelda austusega, mis ilmnes matusetalituses ja hiljem lahkunu mälestamisel. Lahkunu sõnul võiks hauda panna edaspidiseks eluks väga väärtuslikud tarbeesemed ja toiduained. Nende tegudega soovisid ka ellujäänud omaksed enda õnne tagada. Kui surnu ei olnud oma raviga rahul, arvati, et ta põhjustas midagi halba.
MANA, YLILUONNOLLINEN VOIMA
Manalla, joka ymmärretään yliluonnolliseksi voimaksi, suojauduttiin pahoja yliluonnollisia voimia vastaan. Manaa voi olla määrätyissä paikoissa: erikoisissa kivissä, lähteissä, puissa, eläimissä , esim. suomalaisille karhu oli pyhä eläin. Heimopäälliköissä ja samaaneissa oli manaa, jonka voimalla he pystyivät parantamaan tai hallitsemaan , olemaan yhteydessä yliluonnollisten voimien kanssa. Suomalaisessa perinteessä sana väki on mana-käsitteen vastine. (väkipyörä, väellä ja voimalla). Jotkut uskovat edelleenkin amulettien tuovan hyvää onnea ja pitävät niitä mukanaan. Amuletti sisältää siis manaa. Ilman manaa ei voinut harjoittaa magiaa eli yliluonnollisten voimien pakottamista toimimaan halutulla tavalla. Magiaa tarvittiin moneen asiaan. Loitsuissakin oli manaa ja niitä voitiin käyttää kala- tai metsästysonnen saamiseen. Loitsuilla pidettiin pahat henget kurissa ja houkuteltiin onnea lähelle. Joskus loitsuilla haluttiin pahaa toisille, silloin puhutaan mustasta magiasta.
Ihmiset, eläimet tai paikat, joissa uskottiin olevan manaa, olivat tabuja. Tabuun sisältyy myös pyhän läsnäolo. Jos joku oli tabu, siihen ei ollut lupa koskea, koska mana saattoi virrata pois ja vahingoittaa koskijaa. Tabusäännön rikkojan oli suoritettava uhritoimitus itsensä ja heimonsa puolesta.
Ihminen on aina esittänyt kysymyksen: Miten maailma, ihmiset, kasvit ja eläimet ovat syntyneet? Miksi ukkonen jylisee, miksi aurinko paistaa? Alkuperäiskansoilla oli näihin vastauksensa. Tällaisia kertomuksia kutsutaan myyteiksi. Suomalainen myytti kertoi , että maailma oli syntynyt rikkoutuneesta sotkan munasta.
PANTEISTINEN JUMALAKÄSITYS
Jumaluuden uskotaan olevan persoonaton voima, joka esiintyy kaikkialla luonnossa. Intiaanien oli vaikeaa ymmärtää, että joku tahtoo omistaa maata . Luonnon sieluttaminen eli animismi oli tyypillistä luonnonuskonnoissa. Intiaanit puhuivat äiti maasta, suomalaiset maaemosta. Erilaisilla luonnon paikoilla: kivillä, lähteillä, metsällä, tähdillä, ym. oli omat henkiolentonsa, jotka olivat todellisia näiden paikkojen omistajia eli haltijoita.
Luonnonuskontojen kannattajia on tällä hetkellä noin 370 miljoonaa eli 3 % maailman väestöstä.
