Jo ennen profeetta Muhammadin syntymää, oli Mekka Arabian niemimaan vilkas kauppakeskus. Täältä lähtivät kauppakaravaanit moneen ilmansuuntaan: Syyriaan, Etelä-Arabiaan ja Etiopiaan.

Kauppatavaroiden (enimmäkseen nahkoja) mukana kulkivat myös uskonnolliset virtaukset.

​

Arabien harjoittama uskonto oli polyteistinen.

Yksi merkittävimmistä jumalista oli luojajumala Allah, joka oli myös taivaan ja sateen jumala. Allahin tyttäriä palvottiin jumalattarina aktiivisesti. Usko jinneihineli henkiolentoihin oli myös olennainen osa uskomuspeinnettä. Jinni voi aiheuttaa joko hyvää tai pahaa.

​

Arabit muodostivat heimoyhteiskunnan,

joka suojeli omia jäsniään, mutta eri heimot saattoivat käydä verisiä taisteluja toisiaan vastaan. Heimoilla oli yhteisiä jumalia, mutta jokaisella heimolla oli lisäksi omia jumalia. Erityisesti Mekan jumalana oli ollut Hubal, jota palvottiinKaaban temppelissä. Jumalien lisäksi palvottiin kiviä. Kaaban musta kivi periytyy jo tältä esi-islamilaiselta ajalta. Samalta ajalta siirtyi islamiin myös temppelirituaaleja, kuten Kaaban temppelin kiertäminen.

​

Ennustajat eli kahinit periytyvät myös esi-islamilaiselta ajalta. Kahinit toimivat ennustamisen lisäksi riitojen ratkaisijoina. Heidän käsitettiin saavansa tietonsa ja taitonsa jumalalta. Kahinit ovat läheistä sukua seemisäisten kansojen tuntemalle profeettaperinteelle. Ennen Muhammadia ja osittain myös samanaikaisesti, esiintyi itsenäisiä omaa profetiaansa saarnaavia profeettoja. Joidenkin julistus pohjasi suoraan

juutalaiskristilliseen perinteeseen.

Korkeauskonnoista kristinusko ja juutalaisuus olivat levinneet Arabian niemimaalle. Kristinuskon vaikutus tuli niemimaata ympäröivistä kristillisistä maista: Bysantista, Etiopiasta ja Persiassa olevasta merkittävästä kristillisestä vähemmistöistä. Juutalaisuus oli poliittisesti merkittävämmässä asemassa kuin kristinusko. Jotkut arabiheimot olivat kääntyneet juutalaisuuteen. Ajatus yhdestä jumalastatuli siis näiden uskontojen kautta tunnetuksi.

Kaiken kaikkeaan on merkittävää, että juutalaisuuden ja kristinuskon sisältämät kertomukset olivat juurtuneet jo ennen islamin syntyä yleiseen arabien tuntemaan kertomusperinteeseen.

 

Lähdekirjallisuus: Hämeen-Anttila Jaakko: Johdatus Koraaniin s.23-28

​

​

​