Nimi TRIPITAKA merkitsee kolmea koria. Alun perin tekstit kirjoitettiin palmun lehdille ja suikaleet koottiin kolmeen koriin. Suurten opettajien tapaan Buddhakaan ei itse kirjoittanut mitään muistiin. Hänen opetuksensa saivat kirjallisen muodon vasta pitkään hänen kuolemansa jälkeen (noin 300 vuotta),  ensimmäisellä vuosisadalla eKr. Perimätiedon tallentajina olivat buddhalaiset munkit ja nunnat .

​

Tripitaka-muotoa käytetään sanskritinkielisistä versioista ja Tipitaka-muotoa  palinkielisistä versioista. 

​

Mahajana-buddhalaisilla on omassa kaanonissaan (virallisessa kokoelmassa) "lisätekstejä", jotka ovat Buddhan sanoja ja siis suurin ohjenuora uskovien elämälle.

​

Tiibetin buddhalaisilla (lamalaisilla) on uskomus, että vasta he ovat saaneet käyttöönsä piilotetut todelliset buddhalaiset opetukset, sillä vain heidän yhteisönsä on ollut  hengellisesti valmis ymmärtämään niitä. Tunnetuin kokoelma on Tiibetiläinen kuolleiden kirja

 

 

                                        1. VINAYA-PITAKA eli ohjenuorakori.

​

                                            Munkeille ja nunnille eettisiä ohjeita (ohjeita oikeasta tavasta

                                             elää)

​

​

                                        2. SUTRA-PITAKA eli  opetuspuheiden kori

​

                                           sisältää 5 Buddhan saarnaa , joista kuuluisin osa on                                                                    Dhammapada eli   Totuuden tie.                       

                                                                             

                                           Sisältää myös jataka-tarinoita (kertomuksia Buddhan                                                                edellisistä   elämistä).

​

​

 

​

​

​

                                      3. ABHIMDHAMMA-PITAKA  eli erityiskori,

 

                                          joka sisältää Buddhan opetusten tarkastelua ja pohdintaa.

​

​

​

​

​

​