Sanskritinkielistä tekstiä Atharva-Vedasta Kuva Wicimedia Commons Free Domain

 

​

​

 

Sanskritinkielinen (indoeurooppalainen kieli) sana veda tarkoittaa tietoa.

Veda-kirjakokoelma

 Samhita:    kokoelma noin 1200-800 eKr.:

                 Rigveda on vanhin . Siinä on 1028 eri jumalia ylistäviä hymnejä ja rukouksia.

                 

                 Yajurveda sisältää ohjeita uhriseremonioita varten

​

                 Samavedassa on Rigvedan osia muokattu lauluiksi 

                 Atharvavedassa on hymnejä ja loitsuja

Brahmanat: proosatekstejä, jotka tulkitsevat eri samhitan osien esittämien rituaalien mystistä                              sisältöä.

Arankyat: Rituaalien tulkintaa

Upanisadit: "Vedojen loppu"Mystisiä pohdintoja elämästä ja etsitään maailmankaikkeutta                                 ylläpitävää voimaa, brahmania.   Keskeistä teksteissä on osoittaa, että atman, olkoonpa                  kyse ihmisen, eläimen , esineen tai kasvin atmanista, on yhtä kuin brahman eli                              maailmankaikkeuden sielu  .

 

 

 

 

 

 

​

 

 

 

 

 

 

 

     

                     

Kauravien ja Pandavien välinen taistelu (Kuva: Wikipedia Commons free Domain)

 

 

EEPOKSET:

Molemmat eepokset tähtäävät kansan viihdyttämiseen suuren seikkailukertomuksen tavoin, mutta ne eivät jää pelkäksi viihteeksi vaan niissä on kansanomaisessa muodossa esitetty ihanteellisen käyttäyumisen malli, viisaus, mitä Veda -kirjat ovat opettaneet filosofisemmassa muodossa.

                 

 

 

​

​

​

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mahabharata:Teoksen keskeisenä juonena on kahden suvun, Pandavien ja Kauravien välinen Kurukshetran taistelu. Eepos korostaa voimakkaasti dharmaa, tapasäännöstöä, oikeudenmukaisuutta , moraalia. Teoksen merkittävin ja kuuluisin osa onBhagavadgita. Tässä on Krishna- jumalan moraaliopetus Pandavien sotapäällikölle Arjunalle ennen taistelun alkua. Taistelun voittavat Pandavat . Teos on hindulaisuuden merkittävin opetus, millaisten ihanteiden mukaan ihmisen tulee elää.

 

Ramayana:           Teos heijastaa Mahabharatan esittämiä moraalisia ihanteita:                                                         uskollisuutta  ja kunniallista käyttäytymistä. Siinä eivät enää taistele suvut                                   keskenään vaan erilaiset kansanryhmät .Teoksen tarkoitus on herättää                                          näissä yhtenäisyydentunnetta kielestä ja kastista riippumatta.

 

 

PURANAT: 

​

Purana-tekstit koottiin noin 320-550-jKr. Ne ovat muinaisia kertomuksia nimensä mukaisesti. Ne käsittelevät kansantajuisessa muodossa esim.seuraavia aiheita : maailman luomista, jumalten ja muinaisajan tietäjien   sukuhistoriaa.  Puranoita pidetään hindulaisen mytologian, kosmologian ja  kultin päälähteinä.                                                                                                                                                   

 

​ Asko Parpola (toimittaja): Intian kulttuuri. Otava Oy, 2005.ISBN 951-183656.

​