top of page

LAHKOSHINTOLAISUUS

 

Edo-kauden( 1600-1868) lopussa Japani koki yhteiskunnan monella  eri sektorilla uudistumisia ja ainakin osittain tämän katsotaan olleen osaltaan tuottamassa myös uskonnollisen kentän pirstoutumista. Tällöin syntyi monia uskonnollisia yhteisöjä uusien karismaattisten johtajien ympärille. 

 

Meiji-kaudelle siirryttäessä uskontojen sekamelskaan puututtiin lain voimalla. Tällöin tehtiin selvitys siitä , mitä kukin uskonnollinen ryhmä edusti. Vuonna 1882  kaikki ne uskonnot, joita ei voitu pitää kristillisinä tai buddhalaisina , ryhmiteltiin shintolaisiksi ja tämä ryhmä jaettiin kahteen osaan: pyhäkköshintolaisuus ja lahkoshintolaisuus.

 Keisari Meiji palautti Japanissa vallan shoguneilta keisarille         

" Hänen kuollessaan maa oli käynyt läpi poliittisen, yhteiskunnallisen ja teollisen vallankumouksen ja siitä oli tullut suurvalta."

Wikipedia

Meiji-jingu- temppeli on omistettu keisari Meijille.

Näin syntyivät 13 lahkoshintolaisuuden ryhmää. Eräs näistä ryhmistä Aum Shindrikyon, jota johti Shoko Asahara, tuli kuuluisaksi Tokion metroon kohdistetusta sariinikaasuiskusta, jossa kuoli useita kymmeniä ihmisiä. Hän väitti olevansa sekä Buddha että Jeesus.

Viisi ryhmää

Lahkoshintolaisuudessa jaetaan lahkot viiteen ryhmään myös sanomansa ja aatteensa mukaisesti. Kaikki katsovat olevansa ehdottomasti puhtaita shintolaisia, edustavansa sellaista shintolaisuutta, millaisena se esiintyy Kojikissa ja Nihonshokissa. Kaikki palvovat Amaterasua ja Izanamia ja Izanagia, jotkut lahkot korostavat rituaalista puhtautta, jotkut palvovat vuoria ja vuortenjumalia,. Yhteistä näille lahkoille on myös samanlainen suhtautuminen  elämään: tämänpuoleinen on tärkeämpää kuin tuonpuoleinen ja korostavat vaatimatonta elämää, rehellisyyttä ja pyyteetöntä mieltä eri toimissa.

Lähteenä:Vesterinen, I. (2019) Shintolaisuus Japanin kansallisuskonto. (s.216-224). Tampere 2019

bottom of page