PAPÜRUS
Varaseimad piiblitekstid on kirjutatud papüürusele. Seda kirjutusmaterjali kasutati kokku 4000 aastat.
Papüürus jätkab mõnevõrra kasvu Egiptuses Niiluse põhjaosa kaldal. Vana-Egiptuses kasutati seda laialdaselt kasuliku taimena. Sellest saadi maju ja paadi ehitusmaterjal, vaibad, sandaalid, korvid. Õisikuid võiks kasutada kodude, templite ja haudade kaunistamiseks. Narkootikumid võeti varre südamikust. Risoomi kasutati toiduna.
Vana-Egiptuses oli papüüruse eksport riigi ainuõigus. Esimene teave Papyruse valmistamise kohta on alles tulemas 22-29 pKr.
Papüüruse tootmine
Pärast taime veest eemaldamist eemaldati koor. Varre südamikuosa lõigati vertikaalselt õhukesteks umbes 2 cm laiusteks ribadeks, mis asetati kõrvuti siledale pinnale. Teine kiht ribasid asetati põiki eelmiste peale. Seejärel löödi ribad haamriga ja rulliti kuivaks. Valmistamisel ei olnud vaja liimi kasutada, sest Papyruse südamik sisaldas liimi ennast.
Lehed sai omavahel kokku liimides külgedelt liimida. Nii sai valmistada kuni 40 meetri pikkuseid papüürusrulle. Tekst oli kirjutatud rulli siseküljele, kuna seal olid ribad horisontaalsed.
Ka tänapäeval valmistatakse Egiptuses papüürust, peamiselt vaid turistidele näidise ja suveniirina.
Tekstiallikana kasutatud: Marjatta Lassigi kirjutis Helsingin Sanomates 19. novembril. 1983. aastal
Papyruksen valmistus
Kun kasvi oli irrotettu vedestä ,siitä poistettiin kuori. Varren ydinosa leikattiin pystysuoraan ohuiksi noin 2 cm levyisiksi suikaleiksi, jotka asetettiin sileälle alustalla vierekkäin. Toinen kerros suikaleita asetettiin poikittain edellisten päälle. Tämän jälkeen suikaleita hakattiin nuijalla ja kaulittiin kuivaksi. Valmistuksessa ei tarvittu lainkaan liimaa, koska papyruksen ydin sisälsi itse liimaavaa ainetta.
Arkit voitiin liittää toisiinsa sivuista liimaamalla. Tällä tavoin voitiin tehdä jopa 40 metriä pitkiä papyruskääröjä. Teksti kirjoitettiin käärön sisäpinnalle, koska siellä suikaleet olivat vaakasuorassa.
Nykyäänkin Egyptissä valmistetaan vielä papyrusta, lähinnä vain turisteille näytteeksi ja matkamuistoiksi.
Tekstilähteenä käytetty: Marjatta Lassigin kirjoitusta Helsingin Sanomissa 19.11. 1983