top of page

Sanskritinkielistä tekstiä Atharva-Vedasta Kuva Wicimedia Commons Free Domain

Veda-kirjat ovat syntyneet Veda-uskonnon piirissä ja säilyivät pitkään suullisena perinteenä, myöhemmin ne on kirjoitettu sanskritin kielellä, jonka maahantunkeutujat arjalaiset toivat tullessaan.

 

Sanskritinkielinen (indoeurooppalainen kieli) sana veda tarkoittaa tietoa.

 

Veda-kirjakokoelma

 Samhita:    kokoelma noin 1200-800 eKr.:
                 Rigveda on vanhin . Siinä on 1028 eri jumalia ylistäviä hymnejä ja rukouksia.
                 
                 Yajurveda sisältää ohjeita uhriseremonioita varten
                 Samavedassa on Rigvedan osia muokattu lauluiksi 
                 Atharvavedassa on hymnejä ja loitsuja
Brahmanat: proosatekstejä, jotka tulkitsevat eri samhitan osien esittämien rituaalien mystistä                              sisältöä.
Arankyat: Rituaalien tulkintaa
Upanisadit: "Vedojen loppu"Mystisiä pohdintoja elämästä ja etsitään maailmankaikkeutta                                 ylläpitävää voimaa, brahmania.   Keskeistä teksteissä on osoittaa, että atman, olkoonpa                  kyse ihmisen, eläimen , esineen tai kasvin atmanista, on yhtä kuin brahman eli                              maailmankaikkeuden sielu  .
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
     
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 

 

 

 

EEPOKSET:

 

Molemmat eepokset tähtäävät kansan viihdyttämiseen suuren seikkailukertomuksen tavoin, mutta ne eivät jää pelkäksi viihteeksi vaan niissä on kansanomaisessa muodossa esitetty ihanteellisen käyttäyumisen malli, viisaus, mitä Veda -kirjat ovat opettaneet filosofisemmassa muodossa.

                 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Mahabharata:
Teoksen keskeisenä juonena on kahden suvun, Pandavien ja Kauravien välinen Kurukshetran taistelu. Eepos korostaa voimakkaasti dharmaa, tapasäännöstöä, oikeudenmukaisuutta , moraalia. Teoksen merkittävin ja kuuluisin osa on Bhagavadgita. Tässä on Krishna- jumalan moraaliopetus Pandavien sotapäällikölle Arjunalle ennen taistelun alkua. Taistelun voittavat Pandavat . Teos on hindulaisuuden merkittävin opetus, millaisten ihanteiden mukaan ihmisen tulee elää.
 
Ramayana:           
 
Teos heijastaa Mahabharatan esittämiä moraalisia ihanteita:                                                         uskollisuutta  ja kunniallista käyttäytymistä. Siinä eivät enää taistele suvut                                   keskenään vaan erilaiset kansanryhmät .Teoksen tarkoitus on herättää                                          näissä yhtenäisyydentunnetta kielestä ja kastista riippumatta.
 
 
PURANAT: 
Purana-tekstit koottiin noin 320-550-jKr. Ne ovat muinaisia kertomuksia nimensä mukaisesti. Ne käsittelevät kansantajuisessa muodossa esim.seuraavia aiheita : maailman luomista, jumalten ja muinaisajan tietäjien   sukuhistoriaa.  Puranoita pidetään hindulaisen mytologian, kosmologian ja  kultin päälähteinä.                                                                                                                                                   

 

​ Asko Parpola (toimittaja): Intian kulttuuri. Otava Oy, 2005.ISBN 951-183656.

 
Kurukshetra_edited.jpg
Rigveda
bottom of page