KANSAINVÄLINEN KREIKAN KIELEN PÄIVÄ
ALKUSIVU LINKKEJÄ KUVIA MATKA KREIKKAAN 2022
Uuden Demokratian ja Stavros Niarkhoksen avokätisyys
Matkakertomus ja ajatuksia kulttuurimatkailusta ja kreikkalaisesta yhteiskunnasta
Teksti: Stephen Evans
Kuvat: Kirsti Suonsyrjä
Olipa kerran matka Kreikkaan - nousimme lennolle Helsingistä Ateenaan ja teimme ristinmerkkejä rukoillen tuoretta tzatzikia ja herkullisia juustopiirakoita.
Matkamme alkaa Ateenan Psiristä, jossa illat olivat maagisia ja yöt unohtumattomia. Yhdessä Monastirakin ja Plakan kanssa se muodostaa Ateenan vanhan keskustan, "sankarien kaupunginosan", matkaoppaan Artemis Skoubourdin mukaan. Yhdyn myös kaupunginjohtajan, rouva Bakoyannisin mielipiteeseen: "Emme halua Ateenan muuttuvan antiikin kreikkalaiseksi uusklassiseksi Disneylandiksi".
Vierailimme kaksi kertaa futuristisessa Stavros Niarchos Foundation -kulttuurikeskuksessa kahdessa konsertissa, joista toisessa oli erittäin modernia kreikkalaista musiikkia ja toisessa tuoreet sovitukset orkesterille Mikis Theodorakisin lauluista. Keskus on rakennettu lähelle Neo Faliroa, Nea Smyrnan pakolaisille tarkoitettuja vanhoja kurjia taloja, jotka on rakennettu vuosisadan takaisen mudan ja köyhyyden päälle.
Tarina Vähä-Aasian katastrofista on aina liikuttava ja pysyy nykyisenkin "pakolaisongelman" aikakaudella enemmän kuin ajankohtaisena. ”Kreikkalaiset elivät niin silloin kuin nytkin elämää kokonaisuutena, johon sisältyivät moninaiset kokemukset, intohimot, tunteet, vaikeudet, ilot ja surut, , mutta myös asiat , jotka näyttivät olevan niin erilaisia keskenään, ja kuitenkin nuo ihmiset syvällä sisimmässään jakoivat tuon saman rakkauden ja selviytymisen himon.” (Dimitra Nafplioti)
Olimme innoissamme voidessamme palata illalla Psirriin, missä viiniä valui runsaasti ja alkupalalautasia tuli ja meni. Syyskuun kuu, täysikuu, antoi meille oman lahjansa, joka hälvensi yön pimeyttä valollaan ja lisäsi kiiltoa ja erotiikkaa ilmapiiriin. Päivän aikana nautimme Ateenan kosmopoliittisesta tunnelmasta ja Attikan valosta. Kuten Konstantinos Parthenis kirjoittaa: "Attikan valo on nuoruuden sielun symboli. Eläminen tässä valossa on hengen ja maailman ikuinen rinnakkaiselo."
Onnistuimme löytämään aikaa vierailla Bysanttilaisessa ja kristillisessä Museossa, joka sijaitsee Kolonakin kaupunginosassa. Se perustettiin vuonna 1914, ja siinä on yli 25 000 esinettä. Museo on keskittynyt bysanttilaisen keskiajan kulttuuriperintöön ja se on alallaan maailman merkittävimpiä. Se sisältää harvinaisia kokoelmia kuvia, pyhiä kirjoituksia, freskoja, keramiikkaa, kankaita, käsikirjoituksia ja esineiden kopioita 3. vuosisadalta jKr. myöhäiseen keskiaikaan.
Panoraamanäkymällä Akropolikselle vanhassa kahvilassa ”Mahtava Kreikka” olimme järjestäneet huippukokouksen Katerinan, kreikkalaisen opettajani ja hänen ystävänsä Stamatisin kanssa. Kahvin ja aamiaisen yhteydessä keskustelimme ja vertasimme Skandinaviaa Kreikkaan, erityisesti elämisen kustannuksista ja laadusta, työllistymismahdollisuuksista ja unelmien täyttymisestä. Yksi aihe, josta emme keskustelleet, oli muinainen orjuus ja millaiseksi se on muovautunut nykyaikana! Kyllä, valitettavasti on kreikkalaisia, jotka menevät supermarketin kassalle 10 euroa lompakossaan. Kyllä, valitettavasti on kreikkalaisia, jotka ostavat 4 asiaa, jotka käyttävät 11,50 euroa ja jättävät yhden, koska heillä ei ole tarpeeksi rahaa ostaa sitä... Ja sen olen nähnyt tapahtuvan useammin kuin kerran. Kreikkalainen yhteiskunta on tänään alamäessä...
Euroopan Kreikassa, entisessä sivilisaation kehdossa, vuodet kuluvat, kriisi on edelleen täällä, eikä se ole vain taloudellinen. Asiat muuttuvat, ihmiset muuttuvat, kehittyvät, jotkut voisivat sanoa. Mutta miten ja millä tuloksilla? Millaista uutta moraalia luodaan ja mitä ajatuksia edistetään? Millainen on nykyaikaisen kreikkalaisen yhteiskunnan poliittinen ja sosiaalinen kulttuuri? Missä ja millainen on poliitikkojen uusi "hautomo"? Mitkä ovat uudet yhteiskunnalliset normit? Mitä kokevat nuoret? Mitkä ovat heille tarjotut ärsykkeet ja roolimallit nykyään?
Kreikassa on käyty paljon keskustelua kulttuurimatkailusta ja Euroopan monikielisen ja monikulttuurisen politiikan vaikutuksista kieleen. Yhtäältä korostetaan monikielisyyden ja monikulttuurisuuden etuja, jotka ovat jokapäiväistä elämää. Toisaalta on huoli kansallisesta identiteetistä ja maahanmuuttajien vaikutuksista. Kulttuurimatkailu on keino parantaa paikallisten ihmisten elämänlaatua. Päätavoitteena on kehittää näiden alueiden voimavaroja ihanteellisiksi loma-, asuin- tai liike-elämän paikoiksi. Kulttuuriministeriö on jo ehdottanut viiden kulttuurireitin luomista Pohjois-Kreikkaan, Keski-Makedoniaan, Makedonia-Traakiaan, Epeirokseen ja Länsi-Kreikkaan, joissa on kulttuurin kannalta merkittäviä arkeologisia kohteita. Kulttuuriministeri viittasi myös kulttuuri- ja matkailuministeriöiden väliseen yhteistyöhön ja kehotti paikallisviranomaisia yhdistämään pyrkimyksiään Kreikan rikkaan kulttuurin yhdistämiseksi matkailuun.
Ja niin aloitimme matkamme Thessalonikiin Nea Makrin ja Meteoran kautta ja paluumatkamme Voloksen ja Portarian kautta. Elämä tien päällä oli mielenkiintoista! Vuokrasimme auton yhdestä Ateenan lukemattomista autovuokraamoista. Kreikkalaiset näyttävät olevan Euroopan piittaamattomimpia autoilijoita: lähes puolet (49 %) ilmoittaa ajavansa joskus ilman turvavyötä, 28 % istuvat ratin taakse, vaikka ovat ylittäneet rajan 0,5 grammaa alkoholia litrassa. verta, 27 % ajoi hätäkaistalla. He näyttävät myös sijoittuvan hyvin töykeyden suhteen, sillä useimmat myöntävät kiroilevansa toisia kuljettajia (71 %) tai törmäävänsä autollaan tarkoituksellisesti niitä häiritseviin henkilöihin (52 %). Kaupungissa ajettaessa meillä oli paljon ongelmia moottoripyörien, skootterien ja autojen kanssa, jotka kulkivat ohitsemme koko ajan ja vaihtoivat kaistaa. He vääntyivät, kiertyivät, kääntyivät ja kiilautuivat ympärillemme, varsinkin liikennevaloissa.
Nea Makrilla oli täysin järjestetty ja kosmopoliittinen ranta, jossa oli kauppoja, tavernoja, monia baareja ja kahviloita. Isäntämme oli ystävällinen ja älykäs liikemies, jolla oli charmia ja karismaa. Hän kertoi, että jotkut perheet viettävät neljä kuukautta vuodessa hänen hotellissansa ja rannalla. Ymmärrän myös täysin, miksi ateenalaiset haluavat viettää siellä koko kesän perheidensä kanssa. Lapsille on paljon toimintaa. Päätimme viettää siellä toisenkin yön. Nea Makrin ranta edustaa vanhanaikaista matkailua "aurinko ja meri", kenties skandinaaville voidaan lisätä "ouzo". Matkalla sinne vierailimme Marathon-museossa ja katselimme siellä olevia arkeologisia esineitä. Tämä on kulttuurimatkailun uusi versio, jota Kreikan hallitus haluaa nyt edistää.
Marathonin kylästä ajoimme Kalambakaan ja Meteoraan Thermopylaen kautta. Meteoran luostarit, mukaan lukien Stefanoksen luostari, olivat erittäin korkeilla kallioilla, ja Kalambakan kylä näyttää menestyvän kulttuuri- tai uskonnollisesta matkailusta. Kalambakasta löysimme Stefanoksen tavernankin.
Jatkoimme matkaamme Thessalonikiin, energiaa ja luovuutta täynnä olevaan kaupunkiin, jossa sijaitsee maailman kaunein aukio. Monet kaupunginosat ovat kuitenkin myös erittäin kiinnostavia historiallisesti, sillä tärkeitä monumentteja Bysantin ja ottomaanien ajoilta on säilytetty. Yksi niistä on Pyhän Demetrioksen kirkko. Se kuuluu Thessalonikin varhaiskristillisiin ja bysanttilaisiin muistomerkkeihin, jotka ovat Unescon maailmanperintökohde. Kirkko on pyhitetty Thessalonikin suojeluspyhälle Demetrios Mirhanvuodattajalle
Kirkko on rakennettu Pyhän Demetrioksen marttyyrikuoleman paikalle lähelle kaupungin antiikin aikaista roomalaista kylpylää. Ensimmäinen kirkko rakennettiin paikalle noin vuonna 313 heti sen jälkeen, kun kristinuskosta oli tullut Rooman valtakunnan valtionuskonto. Vuonna 413 paikalle rakennettiin suurempi kolmilaivainen basilikakirkko. Se paloi noin vuonna 636–634. Pian tämän jälkeen rakennettiin nykyisen kirkon alkuperäinen versio. Osmanivallan aikana vuonna 1493 kirkosta tehtiin moskeija. Se palautettiin kirkoksi vuonna 1912. Kirkko paloi vuonna 1917 ja rakennettiin uudestaan samanlaiseksi kuin alkuperäinen. Kirkko otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1949.
Kirkko on viisilaivainen basilika ja on yksi Kreikan suurimpia kirkkoja. Se on tunnettu bysanttilaisista mosaiikeistaan ja seinämaalauksistaan, vaikkakin suuri osa niistä tuhoutui tulipalossa. Kirkon alla on krypta, joka on Pyhän Demetrioksen surma- ja hautapaikan paikalla. Siellä on nykyisin esillä palosta säilynyttä varhaista aineistoa.
Ensimmäisenä iltana menimme Thessalonikin konserttitaloon MOUSSA, Nuorten sinfoniaorkesterin konserttiin, jota johtaa 85-vuotias Ilarion Ionescu-Galati. He soittivat Tšaikovskin neljännen sinfonian ja Mozartin konserton kahdelle pianolle. Orkesteri on nuorista 8–25-vuotiaista muusikoista koostuva yhteisö Pohjois-Kreikasta ja muilta maan alueilta. Nuoret soittajat tekivät loistavan esityksen nuoresta iästään huolimatta tai ehkä juuri siksi.
Seuraavana iltana professori Theodoros Antoniadis tarjosi meille ruokaa ja juomaa vanhalla torilla, jossa on vanhan Thessalonikin aromi, joka muodostuu ruoka- ja viinielämyksistä berliiniläisellä estetiikalla maustettuna. "Pilafit, suzukat, villisika, kaikki, on levitetty häpeämättömästi pöydälle, niin monen nälkäisen silmäparin eteen, huijaten vaatimattomuudellaan mitä ankarimmankin laihduttajan. Täällä ei ole silmiä, jotka eivät loistaisi ilosta nähdessään näitä herkkuja, - valkosipulilla, sitruunalla ja oreganolla siroteltua kuivattua lihaa, eikä käsiä, jotka eivät taputtaisi yhteen, ikään kuin näkisivät suosikkiteoksensa ja taputtaisivat tulosta. Ihmiset istuvat siellä, missä he löytävät tilaa. Haarukat alkavat toimia taukoamatta, lautaset tulevat ja menevät... Viinilasit ovat jatkuvasti tyhjiä, ikään kuin niitä ei olisi koskaan täytetty tai niissä olisi reikiä, ja viini katoaa yhtäkkiä." (Nafplioti) Keskustelimme kansainvälisestä politiikasta, kulttuurimatkailumatkastamme ja kokemuksistamme Kreikassa. Myöhemmin kävelimme Pariisiin mieleen tuovaa Bulevardia pitkin ja joimme kahvia Christina Takudan ja kreikan opiskelijan Marian kanssa. Christina selitti meille, että hänen tyttärensä lauloi monta vuotta MOUSSA-kuorossa. Keskustelimme yliopistoelämästä, Kreikan opettamisesta ja hänen sukulaisistaan Suomessa!
Seuraava pysähdyspaikkamme oli vuorilla. Portaria on 336 km (3 tuntia ja 45 minuuttia) Ateenasta ja 219 km (2 tuntia ja 30 minuuttia) Thessalonikista. Se sijaitsee korkealla Voloksen yläpuolella vuoristossa ja sieltä on upeat näkymät. Yllätykseksemme paikallinen taverna myi kaupunkiolutta ja erinomaisia pihvejä. Hotellimme oli nimeltään Filoxenia (Vieraanvaraisuus).
Matkamme viimeinen vaihe oli paluu Ateenaan, Spataan, jossa vietimme lentoa edeltävän yön. Spatasta on tullut tärkeä liikenteen solmukohta, koska se on lähellä Ateenan kansainvälistä lentokenttää. Paikallistavernan ystävällinen emäntä työnsi meille mukaan pullon kotitekoista punaviiniä! Paluulennolla taas teimme ristinmerkin, että matka onnistui ja pelastuimme Kharoksen hampailta Kreikan teillä!
Kreikka on kuuluisa matkailustaan, vieraanvaraisista ja ystävällisistä ihmisistä, ja se on ominaisuus, jota turistit etsivät lomallaan. Valitettavasti hallitseva Uusi demokratia -puolue ei osoittanut vieraanvaraisuutta samalla tavalla kuin Stavros Niarchos. Yli 9 miljoonaa kreikkalaista kärsii alhaisesta elintasosta, ja kreikkalaiset yritykset ovat haluttomia maksamaan veroja hallitukselle. Ironista kyllä, turistit kokevat enemmän vieraanvaraisuutta kuin kreikkalaiset itse, lukuun ottamatta kahta miljoonaa kreikkalaista, jotka ovat hyvätuloisia. Viime vuosina vieraanvaraisuus on ollut filosofien, valtiotieteilijöiden, sosiologien, kirjailijoiden ja taiteilijoiden systemaattisen tutkimuksen ja tulkinnan kohteena. Mutta mitkä ovat syyt tähän kiinnostuksen nousuun? Länsihallitusten muukalaisvihamielisten käytäntöjen lisääntyminen, rajojen sulkeminen maahanmuuttajilta, eli länsivaltioiden vieraanvaraisuuden kieltäminen tietyiltä ulkomaalaisryhmiltä, on johtanut jatkuvasti kasvavaan vieraanvaraisuuskysymykseen.
Koko maailma on nyt toipumassa koronaviruskriisistä ja kärsii nyt Ukrainan sodasta. Elämme hajanaisessa todellisuudessa. Kreikka on selvinnyt Vähä-Aasian katastrofista, toisesta maailmansodasta ja sisällissodasta. Se selviää tästä ajanjaksosta vieraanvaraisuuden, ystävyyden ja empatian yhdistämisellä.
