top of page

Ikonit ovat muistutus kirkon yhteisestä menneisyydestä. Ne olivat sekä idän- että lännen kirkoissa yleisiä. Ne ovat pyhiä kuvia. Niitä ei palvota, mutta niiden kautta voidaan ajatukset ja rukoukset helpommin keskittää pyhiin henkilöihin tai tapahtumiin. Ne ovat ikkunoita iäisyyteen.

​

IKONIT KIRKOSSA

Kirkkosalin etuosassa on kuvaseinä eli ikonostaasi, jossa on useita eri ikoneja. Kristusta esittävä ikoni on aina pyhän portin oikealla puolella ja Jumalanäidin ikoni on vasemmalla . Pyhän portin oviin on kuvattu evankelistat. Sivuovissa ovat arkkienkelit. Ehtoollista esittävä ikoni on portin yläpuolella.

Kirkkosalissa olevalle pöydälle tuodaan aina kirkkovuoteen ajankohtaisesti liittyvä ikoni. Yleensä kirkossa on myös sen pyhän ikoni, jolle kirkko on omistettu.

IKONIT KOTONA

 

Ortodoksisessa perheessä on aina pieni kotialttari. Keskeisenä ikonina on usein Jumalanäidin ikoni ja sen molemmilla puolilla muita ikoneita. Perheenjäsenillä saattaa olla sen pyhän ikoni, jonka mukaan hänet on kastettu. Juuri tämä pyhä ihminen koetaan omaksi esirukoilijaksi.

Karjalassa on ollut tapana laittaa kotialttarin ympärille "käspaikka"

Jotkut erittäin arvokkaat ikonit suojellaan päältä metallilevyllä eli riisalla. Tällöin ikonista saattaa näkyä vain kasvot ja kädet.

Kotialttarilla ikonin edessä palaa lampukka.

IKONIEN MAALAAMINEN
Ikonit maalataan perinteisesti puupinnalle, mutta nykyään usein paksulle lastulevylle. Levyn pinta peitetään pellavakankaalla, jota sivellään useaan kertaan liitujauholla ja liivatteella. Välillä käytetään vesihiontapaperia hiomiseen.
Värit valmistetaan maavärijauheesta, jota sekoitetaan veteen ja munankeltuaiseen. Joskus ikoneissa käytetään myös kultausta.

Ikonimaalarin on tarkasti tiedettävä säännöt, joiden puitteissa hänen on pysyttävä luodessaan kuvaa. Eri henkilöiden vaatteiden väri voi olla hyvinkin tarkasti määriteltyä, josta maalari ei saa poiketa.

Lopuksi ikoni käsitellään mehiläisvahalla ja vasta kun se on siunattu, katsotaan sen olevan valmis.

bottom of page