BŪTĪBAS KUMRANAS IETINĀJUMI
Vanha testamentti Uusi testamentti Uuden testamentin synty Uuden testamentin syntytausta Evankeliumit Fariseukset Saddukeukset Essealaiset Selootit UT:n henkilöitä Apostoli Paavali Paavalin lähetysmatkat karttoineen
Löytö
Beduiinipaimen kuuli kilahduksen luolasta ja kiipesi luolan suuaukosta sisään tutkiakseen, mikä oli kilahduksen aiheuttaja. Luolasta poika löysi sinetöidyn keramiikkaruukun, jonka hän uteliaisuuttaan aukaisi. Sisällä oli 7 pergamenttikääröä, pojan mielestä hyvää nahkaa, joka kannatti ottaa talteen suutaria varten. Betlehemiläinen suutari vaihtoi pergamentit sandaaleihin, mutta tutki nahan tarkemmin ennen uusiokäyttöä ja huomasi siinä olevan tekstin.
Suutari soitti asiasta Jerusalemiin ja tieto löytyneistä pergamenteista saavutti arkeologian ja raamatun professorin Sukenikin. Sukenik pääsi tutkimaan kääröjä ja hän osti niistä heti kolme kappaletta. Loput suutari myi syyrialaiselle luostarille, jonka metropoliitta vei kääröt Yhdysvaltoihin myytäväksi.
1955 Israelin valtio osti Yhdysvalloista sikäläisen juutalaisen lahjoittamilla varoilla, 250 000 dollarilla, kääröt takaisin Israeliin, missä ne ovat nyt Jerusalemissa Kirjan Pyhäkössä muiden löytöjen kanssa.
Kun tieto kääröjen arvosta levisi 50-luvun alussa beduiinien keskuuteen, alkoi kilpajuoksu mahdollisten uusien löytöjen perässä beduiinien ja arkeologien kesken. 1952 aloittivat arkeologit järjestelmälliset kaivaukset Qumranin alueella, jolloin löydettiin vielä yli 700 kääröä ja kymmeniätuhansiä pienempiä kappaleita. Kaivausten yhteydessä löytyivät myös essealaisten (Jeesuksen ajan uskonnollinen juutalainen lahko) luostarikompleksin rauniot.
Miksi löytö oli sensaatio?
Koskaan aikaisemmin tutkijat eivät olleet päässeet käsiksi näin vanhoihin Vanhan testamentin teksteihin. Löydöt sisälsivät osia kaikista Vanhan testamentin kirjoista Esterin kirjaa lukuun ottamatta. Useimmat tekstit ovat hepreaksi, muutamat arameaksi ja kreikaksi. Ne ovat pääosin noin vuodelta 100 eKr. Samuelin kirja on vanhin, joka on jo vuodelta 400 eKr. Parhaiten säilynyt kokonaisuus on Jesajan kirja. Se on 2100 vuotta vanha. Nyt raamatuntutkijoilla oli mahdollista verrata oman aikamme Vanhaa testamenttia Jeesuksen aikaiseen. Kokonaisuudessaan tekstimuutokset ovat olleet hyvin vähäisiä. Löydetyt kirjoitukset ja rauniot antavat uuden kuvan Jeesuksen ajan juutalaisuuden monimuotoisuudesta, siis kristinuskon taustasta. . Löytöjen ansiosta tiedämme nyt huomattavasti enemmän myös tuon ajan yhteiskunnasta, taloudesta ja politiikasta, heprean- ja arameankielen kehityksestä
Raunioalue
Päärakennuksessa on ollut torni, kokoushuone, kirjoitushuone, josta löytyneessä mustepullossa löytöhethellä oli vielä mustettakin, keittiö, ruokasali, vesisäiliöt, joihin oli johdettu vettä vuorilta. Koko aluetta suojasi hyökkääjiltä muuri, mistä on vieläkin jäänteitä. Läheltä löytyi myös keramiikkaverstas uuneineen ja savenvalajan pyörä.
Yhteisön hautausmaa on 50 metriä itään rakennusten luota. Täällä on noin 1100 hautaa. Kuvissa rituaalikylpyihin tarkoitettujen altaiden jäännöksiä. Portaat on erotettu kahteen osaan: Toista puolta käytettiin veteen laskeutuessa ja toista puhtaana ylös noustessa.
Essealaiset
Tähän mennessä essealaisten lahkosta ei oltu tiedetty paljoakaan. Sitä ei mainita kertaakaan Uudessa testamentissa. Juutalainen historioitsija Josefus Flavius ja muutamat muut aikalaiset mainitsevat siitä kertomuksissaan.
Essealaisten yhteisö suntyi, kun Hasmonikuningas Johannes Hyrcanus I nimitti itsensä Jerusalemin temppelin ylipapiksi. Joukko juutalaisia ei voinut hyväksyä tätä, sillä heidän mukaansa tämä olisi johtanut kreikkalaisen kulttuurin voittoon. Tämä joukko lähti korkea-arvoisen papin johdolla Qumranin alueelle ja he perustivat sinne oman luostarimaisen yhteisönsä .
Yhteisön korkein auktoriteetti oli "Vanhurskauden opettaja". Itse he nimittivät itseään "köyhiksi". Heillä oli yhteinen omaisuus ja yhteisöä koskevat päätökset tehtiin demokraattisesti. Opiltaan he olivat ankaran lakihurskaita, jossa he menivät vielä fariseustenkin ohi. Fariseusten tavoin he uskoivat yösnousemukseen ja pitivät itseään todellisena Israelina, valkeuden lapsina. He odottivat sekä hengellistä että maallista messiasta. "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on lähellä." Heillä oli myös käytössä Jeesuksenkin opettama Isä meidän rukous. Heidän kirjoituksissaan on myös samankaltaisuutta esim. Jeesuksen Vuorisaarnan kanssa:"Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta." Heillä oli sekä vesikaste että siunatun leivän ja maljan yhteinen ateria. He pitivät tarkoin kiinni juutalaisuuden puhdistautumissäännöistä. Puhdistautuminen tapahtui yhteisön alueen vesialtaassa. Puhdistautuminen merkitsi enemmän hengellistä kuin ruumiillista puhtautta.
Essealaisten elämä Qumranissa loppui yhteisön tuhoutumiseen juutalaissodan aikana, joka päättyi 70 jKr. Jerusalemin hävitykseen. Ehkä tuleva hävitys oli aistittavissa ja juuri siksi yhteisö piilotti kirjoituksensa huolellisesti ruukkuihin Qumranin luoliin.