Luonnonuskonnot Hindulaisuus Buddhalaisuus Taolaisuus Kungfutselaisuus Shintolaisuus Juutalaisuus Islam
LUONNONUSKONTOJEN - OMINAISPIIRTEITÄ VARHAISKANTAISTEN, KIRJOITUKSETTOMIEN KULTTUURIEN USKONNOT
TAM NAV SVĒTĀS GRĀMATAS
Reliģijas, kurām nav savas svētās grāmatas, sauc par dabiskajām reliģijām. Šīs reliģijas radās pirms lasītprasmes izgudrošanas un bieži vien ir saglabājušas saikni ar tehniski augstākām kultūrām to ģeogrāfiskā attāluma dēļ. Vispazīstamākie mūsdienās dzīvojošie pamatiedzīvotāji ir Austrālijas aborigēni, Ziemeļamerikas navaji, Sibīrijas pamatiedzīvotāji un Āfrikas bušmaņi, Kanādas inuīti un Jaunzēlandes maori. Arī seno somu reliģija bija dabiska reliģija. Dabiskās reliģijas nav vienādas, bet gan to reliģiskās tradīcijas un paradumi var būt ļoti dažādi. Tomēr viņiem ir daudz kopīga:
Mutvārdu tradīcija kā kopienas spēks
Tā kā svētos tekstus nevarēja izveidot rakstiski, viss reliģiskais materiāls bija jānodod mutiski nākamajai paaudzei un saglabātas atmiņā. Tā kļuva par mutisku tradīciju pamazām poētisks, jo to bija vieglāk atcerēties un vajadzības gadījumā atsaukt atmiņā.
RITUĀLI, RITUĀLI
Mītu satura zināšanas bija nepieciešamas dažādu rituālu organizēšanai. Katrā kopienā bija kāds gudrais šamanis ar cieņu pret sabiedrību un absolūtu autoritātes pozīciju, viņš bija rituālu speciālists un to veicējs. Šīs shematiskās aktivitātes varētu organizēt, piemēram, lai nomierinātu dievus vai garus, pateiktos par labu laupījumu ( upurēšanas rituāli ) vai kad ģimenē piedzimst bērns, jaunieša pāreja no bērnības uz pieaugušu vecumu , vīrietis un sieviete sāka dzīvot kā pāris vai nomira. Pēdējos sauc par pārejas strīdiem.
Gada cikls ietvēra daudz rituālu, īpaši lauksaimniecības kultūrās, kad sākās sēja un saistībā ar ražas novākšanu ( kalendāra rituāli ).
Rituāliem bija nepieciešama kopiena, un indivīdam bija vajadzīga kopiena, lai tos aizsargātu. Pat nāve neatgriezeniski neizcēla cilvēku no kopienas, taču tika uzskatīts, ka mirušais joprojām seko savas ģimenes un cilts dzīvei. Pret senčiem bija jāizturas ar cieņu, kas izpaudās bēru rituālos un vēlāk mirušā pieminēšanā. Pēc nelaiķa domām, kapā varētu likt ļoti vērtīgas nepieciešamās lietas un pārtiku turpmākai dzīvei. Ar šīm darbībām savu laimi vēlējās nodrošināt arī dzīvi palikušie radinieki. Ja mirušais nebija apmierināts ar savu ārstēšanu, tika uzskatīts, ka viņš izraisa kaut ko sliktu.
MANA, YLILUONNOLLINEN VOIMA
Manalla, joka ymmärretään yliluonnolliseksi voimaksi, suojauduttiin pahoja yliluonnollisia voimia vastaan. Manaa voi olla määrätyissä paikoissa: erikoisissa kivissä, lähteissä, puissa, eläimissä , esim. suomalaisille karhu oli pyhä eläin. Heimopäälliköissä ja samaaneissa oli manaa, jonka voimalla he pystyivät parantamaan tai hallitsemaan , olemaan yhteydessä yliluonnollisten voimien kanssa. Suomalaisessa perinteessä sana väki on mana-käsitteen vastine. (väkipyörä, väellä ja voimalla). Jotkut uskovat edelleenkin amulettien tuovan hyvää onnea ja pitävät niitä mukanaan. Amuletti sisältää siis manaa. Ilman manaa ei voinut harjoittaa magiaa eli yliluonnollisten voimien pakottamista toimimaan halutulla tavalla. Magiaa tarvittiin moneen asiaan. Loitsuissakin oli manaa ja niitä voitiin käyttää kala- tai metsästysonnen saamiseen. Loitsuilla pidettiin pahat henget kurissa ja houkuteltiin onnea lähelle. Joskus loitsuilla haluttiin pahaa toisille, silloin puhutaan mustasta magiasta.
Ihmiset, eläimet tai paikat, joissa uskottiin olevan manaa, olivat tabuja. Tabuun sisältyy myös pyhän läsnäolo. Jos joku oli tabu, siihen ei ollut lupa koskea, koska mana saattoi virrata pois ja vahingoittaa koskijaa. Tabusäännön rikkojan oli suoritettava uhritoimitus itsensä ja heimonsa puolesta.
Ihminen on aina esittänyt kysymyksen: Miten maailma, ihmiset, kasvit ja eläimet ovat syntyneet? Miksi ukkonen jylisee, miksi aurinko paistaa? Alkuperäiskansoilla oli näihin vastauksensa. Tällaisia kertomuksia kutsutaan myyteiksi. Suomalainen myytti kertoi , että maailma oli syntynyt rikkoutuneesta sotkan munasta.
PANTEISTINEN JUMALAKÄSITYS
Jumaluuden uskotaan olevan persoonaton voima, joka esiintyy kaikkialla luonnossa. Intiaanien oli vaikeaa ymmärtää, että joku tahtoo omistaa maata . Luonnon sieluttaminen eli animismi oli tyypillistä luonnonuskonnoissa. Intiaanit puhuivat äiti maasta, suomalaiset maaemosta. Erilaisilla luonnon paikoilla: kivillä, lähteillä, metsällä, tähdillä, ym. oli omat henkiolentonsa, jotka olivat todellisia näiden paikkojen omistajia eli haltijoita.
Luonnonuskontojen kannattajia on tällä hetkellä noin 370 miljoonaa eli 3 % maailman väestöstä.
